1.Mave 170kg 3,6,4,6kpl
2.Kulmasoutu vo 120kg 5,6,7,8,10kpl
3.120kg Kulmasoutu +5 kohautusta x 5
4.Takareisikoukistus 45kg 10+,12,15,20kpl RP
5.Yhden jalan pohkeet omalla painolla 50kpl RP per jalka puolapuissa
6.Jalannostot roikkuen eri variaatioilla 5x12-20kpl -> vikaan istumaannousut x20
7.Ao videon innoittamana lähdin ulos askelkyykkykävelylle aikomuksena kävellä kentän ympäri, mutta 50 askeleen jälkeen ei jalat enää totelleet ja huomasin olevani vasta ensimmäisellä suoralla, joten 180 astetta ja rest-pauseina takaisin lähtöpisteeseen. Sitten vielä takareisikoukistuksia salin puolella 40kg 30kpl RP. Ihan ok menoa! Mutta vielä tänä kesänä jaksan kävellä kentän ympäri!
Motivaatiosta, vastatuuleen kävelemisen pelkäämisestä, mukavuudenhalusta ja pitkäjänteisyydestä voisi taas kirjoittaa pidempääkin, mutta ehkä keskityn omaan hommaan ja annan muiden mennä omillaan. Mutta pakko vähän...
Mainitsematta yksityiskohtia, näitä kärsimättömiä "puolen vuoden ohjatulla rimpuilun voimalla kisoihin" -tapauksia riittää valitettavan paljon ja näissä rimpuiluissakaan ei laiteta kaikkea peliin vaan se tiikerinsilmä puuttuu ja se näkyy kauas. Sen sijaan syömiset on hifistelty valmentajan voimalla, sekä treenejä noudatetaan lampaan lailla, ei salille lähestulkoon uskalleta astua jos se valmentaja ei siellä ole. En pidä urheiluna vaikka nämä sitä jaksavat huippu-urheiluna hehkuttaa ja se mielipide minulle suotakoon. Ei ole minulta pois, mutta jos selästä näkyy pelkät lapaluut niin mielestäni ehdottomasti vielä kannattaisi kilpailuja lykätä muutamalla vuodella ja nostaa sitä rautaa asenteella ettei olla sitten sitä ns merenmutaa mitä nyt on viime kisoissa nähty. Ikuisuutta ei kannata odottaa, mutta kilpailemisen ilosta ei ehkä tätä kannata aloittaa. Niin monta kilpirauhasongelmaa on viime aikoina ilmennyt, ei hyvä juttu ollenkaan.
Itse olen alusta asti kokonaisuuden, treenit miettinyt, enkä osaisi arvostaa saavutuksiani jos joku olisi minulle kaiken eteen laittanut ja minulle olisi jäänyt vain se fyysinen suoritus vaikka eihän kukaan sinun puolesta sinne salille mene. Ravintopuoleen olen saanut toki konsultointia, mutta en mitään valmista ruokaohjelmaa vaan ns vaihtoehtoisen ruokailutyylin.
Minulle tämä on matka jossa reitti pitää itse päättää, koen asian täten mielekkääksi. Kokeneempien treeneistä, vinkeistä sekä omien kokemuksien perusteella ollaan menty ja tietä raivattu. Lisäksi internet on pullollaan hyviä ideoita, ja kannattaa muistaa ettei oikotietä ole vaikka olisi kuinka hyvä treenisysteemi! Mielestäni ihminen, joka tarvitsee jatkuvasti potkua perseelle kuntosalille menoon saati siellä taistelemiseen, voi miettiä onko löytänyt itselleen oikean lajin/harrastuksen. Voisiko olla joku toinen vaihtoehto?
 |
| Kuva 1. Tästä lähdettiin liikkeelle. |
Satoja kertoja töiden/koulupäivän jälkeen väsyneenä hirveissä hedareissa on sinne porhallettu ja monesti on taisteltu väsymystä vastaan. Haettu vauhtia kotoa salin ollessa kiinni tai verkkareiden unohtuessa kotiin. Vähän liiankin jääräpäisesti joskus, mutta vieläkin ollaan hyvässä hapessa =) Pointtini on se, että olkaa oma-aloitteisia ja luottakaa itseenne. Asenne ratkaisee, vaikka järkeäkin pitää olla. Stand Up And Fight! Pilkettä silmäkulmassa pitää olla myös, stressiä ei saa liikaa sekoittaa tähän touhuun, vaikka monesti se on mahdotonta muiden asioiden vuoksi. Motivaatiota koetellaan joka päivä, ammatiksi kun tätä ei tehdä(oletan että kukaan pro ei lue tätä :D ). Uhrauksia on amatöörinkin ajoittain pakko tehdä, kaikkea ei voi saada. Useimmiten se on sen arvoista ja on muistettava, että unelmistaan ei saa luopua! Muuten moni asia menettää merkityksensä eikä maailma näytä enää samalta.
Mutta hei! Huomenna saa nukkua pitkään ja on tankattu ruokaa kunnolla hyvien yöunien toivossa. Pääsen vihdoin katsomaan serkkuni, hyvän ystäväni poika-vauvaa =) Aamulla tietenkin salin ollessa kiinni harrastetaan murkulan vippausta säävarauksella ulkona taikka autotallissa. Ja illalla yllätysvieras ;) Pysykää kanavalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti