Paluu salille

...muttei ihan treenien merkeissä. Torstaina venyttelyä ja pientä keppijumppaa, mikä tosiaan tuli tarpeeseen. Olisi "hiukka" tehnyt mieli lähteä punnertelemaan ja vaikka mitä. Mutta parempi vain lepäillä nyt.

Soutua otin kevyesti, mutta siitäkin loppui into kun kahva pamahti pari kertaa napaan ja sen kyllä huomasi =) Se mikä tässä juuri nyt on masentavaa on, ettei nyt viikon tauon aikana kyynärvarsien kipu ole helpottanut yhtään. Päinvastoin, lihaspaineiden lähdettyä oireet ovat olleet ajoittain jopa hieman pahemmat. Kaikelainen vähänkin epäergoniminen sisäkierto vihlaisee ikävästi, mikä on ollut. Kantaminen sattuu etenkin jos oikealle kädelle antaa painoa.

Tänään koitin treenata forkkujakin, mutta sekään ei meinannut onnistua muuten kuin seisten kädet sivuilla käsipainoilla. Tuetut versiot käyvät ranteen sisäosaan. Eli taudin kuva on tenniskyynärpään vastapuoli, golf-kyynärpää. Ei kai tässä muu auta kun lepoa, kylmähoitoa ja kuntoutusta.

Forkkutreenikin aloitetaan, ideana on treenata maksimissaan 10 toistoa sarjoja hitailla toistoilla muutama sarja. Ei kipua! Ikinä en ole forkkuja treenannut ja uskon että nyt se on kostautunut. Lihasta on mutta voimaa näköjään ei, mikä varmaankin on vuosikausia jatkuneissa raskaissa leuoissa ja souduissa ilmennyt heikoimman lenkin löytymisellä ja vaurion syntymisellä. Ihankun näyttäisi siltä että olisi leukoja vedellyt saati soudellut ;)


Yksi hyvä kepillä/tangolla tehtävä kuntoutuskeino on alla olevan kuvan mukaisesti vastustaa vapaa(vasen) käden liikettä juuri sen verran ettei kipua tule(negatiivinen). Aamuin illoin 2x10-15 per käsi. Jotkut on saavuttaneet pitkäjänteisesti tekemällä hyviä tuloksia, joten pitää kokeilla.

Sitten päästään navan paranemisprosessiin. Viikon tauon jälkeen näköjään alkaa pää hajoilemaan treenin puutteesta. Hyvä puolin on se että venytellä voi, ja kävinkin keskiviikkona hierojalla hieromassa ranteita auki. Torstaina salille, mutta vain venyttelemään.

Kuva 2. Vasemmalla 11.12, päivä ennen leikkausta ja oikealla 19.12, viikko leikkauksen jälkeen. 

Ylipäätään napa on parantunut yllättävän hyvin. Vessassa käynnit ja sängystä nousemiset eivät enää tunnu juuri missään, juosta voi kevyesti, ja tangossa voi roikkua melko vapaasti. Joitakin rajoitteita venyttelyssä on vielä, eli ihan ylimmälle tasolle ei vielä ole asiaa.

Viime yönä näin unta että napa pullahti treenin aikana pois, joten joku ennusmerkki se oli ja kroppaa kuunnellaan tarkkaan. Toki olin unessa sitä mieltä että aivan sama, mutta näin hereillä ollessa se kyllä saattaisi vähän riipasta.

Käytännössä olisi voinut varmaan treenata jo tänään, mutta miksi riskeerata, annetaan kropalle nyt sitä lepoa mitä se ei ole vuosiin saanut kunnolla. Tässä on muuten sitten kipeäksi tulemisen riski kun kropan rasitustasot muuttuvat radikaalisti, joten ravinnepuoli pidetään tosiaan edelleen samana jo pelkästään toipumisen vaihdittamiseksi.

Tosiaan kauhutarinoita olen lukenut täältä -> http://www.pakkotoisto.com/vammat-ja-lihashuolto/46444-napatyra/ , moni on jättänyt tyrän hoitamatta treenipaussin pelossa. Tyrä ei tule pienenemään, joten miksi sen kanssa pitäisi elää jos se haittaa? Mielipideasioista, mutta suosittelen lämpimästi, ja voin mielellään vastailla kyssäreihin aiheeseen liittyen.


Ilmeisesti minulla on käynyt hyvä tuuri kun viikko leikkauksesta tilanne on melko hyvä, eikä suurempia ongelmia ole ollut. Jos napaa osuu johonkin, niin tuntuu kieltämättä todella ikävältä kuten soutulaitteen kahva tänään.

Iloinen hymiön muotoinen leikkausarpi nyt varmaan pystyy navan alapuolella vielä pitkään, mutta viimeistään parin viikon päästä tikit sulavat ja silloin aletaan miettimään treenejä. Mutta saisi vaan nuo kyynärvarret kuntoon! Aktiivista kuntoutusta täsmäravinnolla, sillä nyt mennään, ja syödään tuo kipulääkityskin loppuun kerran kun on aloitettu. Ensimmäinen pidempi "kuuri" muuten =)